Oon niin tajuttoman poikki. En itsekkään ymmärrä miksi kiinnyn ihmisiin enkä osaa päästää irti ja kun ne on mun lähellä en osaa olla. Mulla on ikuinen ikävä, enkä osaa edes selittää sitä kun tuskin itsekkään ymmärrän. Jos joku ottais syliin ja halais kaiken pahan pois. Multa puuttuu se jokin joka tekee onnelliseksi. Täytyy jaksaa ja hymyillä niin kukaan ei huomaa. En halua että ne tietää. En halua olla heikko. Poltan tupakan ja mulla on hetken rauha. En enää edes tiedä mitä mulle kuuluu, miten mulla mene ja mitä pitäis tehdä. Ota mut kainaloon äläkä päästä pois niin mun olis hyvä olla.

                                                                        Rakastan sua tänään enemmän,
                                                                                      nyt sen käsitän.